Yhteensovittamista kestävän käytön ehdoilla

Metsähallitus hoitaa valtion maa- ja vesialueita päällekkäisen käytön periaatteella erilaisia tavoitteita yhteen sovittaen.

Sidosryhmien osaamisen saaminen mukaan suunnittelutyöhön on menestyksen edellytys.

 

Metsähallituksen monipuolisilla suunnittelu- ja osallistamismenetelmillä halutaan varmistaa, että yhteiskuntavastuu ja yleiset yhteiskunnalliset velvoitteet toteutuvat valtion maa- ja vesialueiden käytössä. Alueita käytetään ja niiden käyttöä suunnitellaan kiinteässä vuorovaikutuksessa alueellisten ja paikallisten sidosryhmien kanssa.


Luonnonvarasuunnittelu on kestävän käytön työkalu

Luonnonvarasuunnittelu on valtion maa- ja vesiomaisuutta hoitavalle Metsähallitukselle tärkeä työkalu. Laajasti osallistava ja luovia yhteistyömenetelmiä hyödyntävä suunnittelutapa on Euroopan metsähallitustenkin mittakaavassa ainutlaatuinen.

Luonnonvarasuunnitelmat ovat toimintaohjelmia, jotka ohjaavat Metsähallituksen kaikkien vastuualueiden toimintaa valtion mailla ja vesillä viisivuotisen suunnitelmakauden ajan. Suunnittelua tehdään yhdessä sidosryhmien kanssa.

Vuonna 2017 Etelä-Suomen luonnonvarasuunnitelma valmistui ja luonnonvarasuunnittelu käynnistettiin Pohjanmaalla. Etelä-Suomen luonnonvarasuunnitelman tekoon osallistui noin 60 sidosryhmää viranomais-, yrittäjä- ja järjestöorganisaatioista. Käynnissä olevaan ja vuonna 2018 valmistuvaan Pohjanmaan luonnonvarasuunnitteluun on kutsuttu 28 sidosryhmää viranomais-, yrittäjä- ja järjestöorganisaatioista.

Sidosryhmien lisäksi myös kansalaisilla on mahdollisuus osallistua luonnonvarasuunnitteluun avoimen yleisökyselyn kautta. Vuonna 2017 Pohjanmaan luonnonvarasuunnittelun yleisökyselyyn vastasi 103 henkilöä.

Alue-ekologinen suunnittelu turvaa luonnon monimuotoisuutta monikäyttömetsissä

Alue-ekologinen suunnittelu kytkeytyy olennaisesti luonnonvarasuunnitteluun. Suunnittelulla varmistetaan sekä eliölajien leviämismahdollisuudet että metsälain ja luonnonsuojelulain mukaisten erityisen tärkeiden elinympäristöjen säilyminen. Lisäksi sen avulla sovitetaan yhteen riistan elinympäristöjen, maisema-arvojen, kulttuurikohteiden ja virkistyskäytön tarpeet.

Alue-ekologisen verkoston laatua ja vaikuttavuutta parannetaan alue-ekologisen tarkastelun avulla analysoimalla verkostossa mahdollisesti olevia puutteita. Metsähallituksen talouskäytössä olevien monikäyttömetsien alue-ekologisen verkoston ajantasaistaminen aloitettiin vuonna 2017 Lapin ja Kainuun alueilla.

Lapissa ja Kainuussa järjestettiin alue-ekologisen verkoston ajantasaistamisen yhteydessä sidosryhmä- ja yleisötilaisuuksia. Lisäksi yleisöpalautetta kerättiin karttapohjaisella nettikyselyllä. Kyselyssä saatuja kohteita lisätään paikkatietojärjestelmään tarkastusten jälkeen.


Hoito- ja käyttösuunnitelmat ohjaavat suojelualueiden kestävää käyttöä

Metsähallituksen hallinnassa oleville luonnonsuojelu-, erämaa- ja retkeilyalueille sekä Natura 2000 -alueille tehdään hoito- ja käyttösuunnitelmia. Niiden avulla sovitetaan yhteen luonnonsuojelun, virkistyskäytön ja muun käytön tavoitteita 10–15 vuoden ajanjaksolle.

Kansalaiset ja sidosryhmät pääsevät vaikuttamaan luonnonsuojelu- ja erämaa-alueiden hoidon ja käytön suunnitteluun yleisötilaisuuksissa, suunnitelmien ohjausryhmissä sekä antamalla suoraa palautetta ja lausuntoja suunnitelmista. Osallistamisella Metsähallitus saa tietoja ja näkemyksiä suunnittelun pohjaksi. Sen avulla myös vähennetään ristiriitoja Metsähallituksen ja eturyhmien välillä sekä eturyhmien kesken. Osallistamisella saadaan lisäksi suunnitteluun panoksensa antaneet tahot sitoutumaan suunnitelman tavoitteisiin ja ratkaisuihin. Parhaassa tapauksessa samalla syntyy pysyvää yhteistyötä ja vuorovaikutusta alueen toimijoiden kesken.

Osallistamisen taso hoito- ja käyttösuunnitelmien laadinnassa määritetään sidosryhmäanalyysin ja suunnittelualueen ominaispiirteiden perusteella. Joillakin alueilla tarvitaan laajaa osallistamista yleisötilaisuuksista kahdenkeskisiin neuvotteluihin, toisilla alueilla riittää vähempikin.

Pysyviä yhteistyö- ja osallistamiskanavia ovat kansallispuistokohtaiset neuvottelukunnat. Esimerkiksi Urho Kekkosen kansallispuiston hoidon apuna on ympäristöministeriön nimittämä neuvottelukunta. Ylä-Lapissa toimivat kuntakohtaiset neuvottelukunnat. Saamelaisten kotiseutualueella laadittavissa suojelualueiden ja erämaa-alueiden hoito- ja käyttösuunnitelmissa on hyödynnetty biodiversiteettisopimuksen Akwé: Kon -ohjeita. Ohjeiden tarkoitus on turvata saamelaisten osallistuminen suunnitteluun ja vaikutusten arviointiin sekä pyrkiä löytämään keinoja, miten saamelaiselinkeinoihin kohdistuvia haitallisia vaikutuksia voitaisiin lieventää.

Vuoden 2017 aikana valmistui Syötteen kansallispuiston sekä Kylmäluoman ja Oulujärven retkeilyalueiden hoito- ja käyttösuunnitelmat.


Case Luonnonvarasuunnittelu: Etelä-Suomen luonnonvarasuunnitelma tukee monipuolista biotaloutta


Kuva: Keijo Kallunki